Toistaseks oon pysyny päätöksessäni olla alottamatta mitään uutta, mut en oo kyllä saanu mitään keskeneräistäkään valmiiks asti. Johtunee siitä et otin nyt työn alle sen villapaidan jota oon jo keväästä saakka tehny. Sehän vietti kesälomaa yksin täällä kotona meidän lomaillessa mökillä, koska en uskaltanu ruveta sitä kuskaamaan minnekkään kun pelkäsin et miulla on sit vaan mytty epämääräsiä lankoja. Siinä työssä kun tosiaan oli 5 eri kerää parhaimmillaan samanaikaisesti.
Nyt oon sentään edenny jo sen verran et oon saanu pari kerää siitä jo pudotettua pois kun kuvio on edenny.
Hartiat tosin antaa oman haasteensa tähän hommaan, näköjään 10 riviä kerrallaan on maksimi minkä nuo typerät jumittavat hartiat antaa neuloa kunnes kipu pysäyttää.
No, vaikkei tuu neulottuakaan tuntikausia putkeen niin silti työ edistyy. About 20 riviä ja kuvio alkais olee valmis ja sit alkaaki jo kavennukset kainaloaukkoja varten. Sit ei oiskaan enää ku hihat ja sit viimeistelykirjonnat kissan naamakuvioon. Ja kasaus. Ja päättely. Noooo.. eiköhän se valmistu ennen kovia pakkasia. Ellei ne pakkaset sitten iske jo kuukauden sisään :D
Nyt sitä kuvaa keskeneräisestä:
Kuten kuvastakin näkyy, tilanne vaikutti hetkittäin jopa epätoivoiselta mut kyllä siellä tunnelin päässä on jo valoa näkyvissä.
Miun sisko totes jo pelkästään puhelimessa kuvaillun perusteella et hän ei ees alottas tommosta työtä ku hermot menis :D miulla ei oo sellasta ongelmaa ollu, lähinnä tuo on ollu mielenkiintosta kun koko ajan pitää laskea ja kattoa et millä värillä tehdään ja montako silmukkaa.
Nyt mie pistän kutimet nurkkaan ja siirryn saunaan vetreyttämään näitä jumihartioitani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän merkin käynnistäsi :)